Isänpäivän suuri postaus on täällä!

No niin. Puhuin isänpäivän The postauksesta. Tässä se nyt on!

Juuri valmistuneen peiton kera...

Kyseessä on siis nojatuoli.

Teimme äidin kanssa yhteistyössä pienen nojatuolin. Alun perin tuoli oli sininen (Tuhkan? Petroolin?), jalat olivat punertavanruskeat. Kolmella kympillä taisi saada kaksi samanlaista tuolia, ja toisesta halusin perin juurin tyttömäisen.

Koistinen varmistaa istuvuuden.

 Myönnän ilomielin, että äidilläni oli tässä isompi rooli. Minä autoin irrottamaan vanhan kankaan alta pois ja hioin sekä maalasin jalat valkoisiksi. Äiti vuorostaan ompeli uuden päällisen.
Ei voi valittaa tuloksesta. Täydellinen.

"Hyvin toimii!"

 Väritkin olivat juuri oikeanlaiset. Alun perin pallottelin entistä vaaleanpunaisemman kankaan ja tämän hieman vihertävänpohjaisen kanssa, mutta tämä pikkuisen sävyistä poikkeava toimii paljon paremmin.
Ettei huoneesta tule aivan liian siirappinen.

Sohvatyynyjä on kaksi: yksi samankuosinen ja yksi vaaleanpunainen, valkopilkkuinen.
Valmiina ostettu. 

 Kaveriksi teemme vielä ihan pikkuisen rahin, tiedättekö semmoiset pyöreät, pikkuiset, joissa on pehmustettu, yleensä kaksikankainen kansi? Tämä sama kangas ei riitä todennäköisesti koko rahiin sellaisenaan, mutta onko sillä väliäkään. Mukava vain kun on vaihtelua kuoseissa.

Hankimme vielä jalkalampun tuolin viereen. Mukava tehdä käsitöitä!

 En voi kuin sanoa, että yksinkertaisesti rakastan tätä pientä huonetta. Ihanat värit, suloisia, tyttömäisiä esineitä ja pikkuisen blingiä. Vitivalkoiset, skandinaavisen pelkistetysti sisustetut makuuhuoneet ovat kauniita, mutta joskus kaipaan itse lisää väriä. Jos saisin päättää, varmaan kaikki huoneet olisivat tummanruskeita, violetteja ja vaaleanpunaisia.

Ciao! Palatkaamme uusin käsitöin asiaan!